Siirry suoraan sisältöön
Etusivu » Blogi » Kajakilla Vätsärin erämaassa

Kajakilla Vätsärin erämaassa

Auringonlasku liikuttaessa kajakilla Vätsärin erämaassa.

Melontavaellus Inarinjärvellä ja erityisesti sen erämaisemmalla Vätsärin puoleisella rannalla on ollut haaveeni pitkään. Tänä vuonna siihen yllättäen tarjoutui tilaisuus syyskuun alkuun tarkoitetun rinkkavaelluksen peruuntuessa vain kuukautta ennen lähtöä. Aikaa kuitenkin oli tarpeeksi hankkia alueen kartat ja tehdä muutkin tarpeelliset järjestelyt. Pitkällä vaelluksella tarvittava ja isolle järvelle soveltuva kajakki onneksi löytyi omalta takapihalta lähtövalmiina. Seikkailu kajakilla Vätsärin erämaassa oli valmis alkamaan!

Kajakilla järveltä toiselle

Lähtöpaikaksi retkelleni valitsin Nitsijärvellä sijaitsevan Pekkalan kunnan omistaman veneenlaskupaikan. Auton pysäköinnille viikoksi löytyi hyvin tilaa ja juttelemaan tulleet mukavat kyläläiset antoivat vaikutelman turvallisesta pysäköintipaikasta. Nitsijärvi on muutenkin oiva melontavaelluksen lähtöpaikka, sillä järveltä on Kotaniemen kautta yhteys Inarinjärvelle. Nitsijärven lisäksi meloin retkelläni Inarinjärvellä eri vuonoissa, Suolisjärvellä, Kyyneljoessa, ja Kyyneljärvellä. Aluksi ajatus melomisesta isolla ja painavalla retkeilyyn tarkoitetulla kajakilla Vätsärissä ja sen järvillä tuntui melkoiselta haasteelta, mutta hyvällä suunnittelulla ja ilmakuviin tutustumalla kaikki sujui hyvin. Kaikkiaan reittini pituus oli noin 100km pisimmän päivämatkan ollessa 27km. Alunperin olin suunnitellut pitemmän reitin itselleni, mutta kovan tuulen ja isojen aaltojen takia, jouduin jättämään Suolisjärven pohjoispään käymättä ja lyhentämään Inarinjärven osuutta. Lyhentyneen melontamatkan hyödynsin lyhyempinä päivämatkoina.

Kuivan kesän jäljiltä koskien vedenpinnat olivat hyvin alhaalla ja useamman kerran jouduin jalkautumaan kajakista ja köydellä saattamaan kajakin koskien läpi. Tämä oli hidas, mutta ehdottoman turvallinen tapa.

Tuuli ei ole leikinasia Inarinjärvellä

Järveltä toiselle siirtymisten lisäksi melontavaellukselle ominaista olivat kovat tuulet, joista jälkeenpäin sosiaalisesta mediasta sain lukea jopa rinkkavaeltajien puhuneen. Itselläni on kokemusta melonnasta jo neljältä eri vuosikymmeneltä ja melon usein kapean kiikkerällä kuntokajakillani, mutta kokemuksestani sekä erittäin vakaasta retkikajakistani huolimatta asetin retkelläni turvallisuuden etusijalle mukauttaen reittini sään mukaan ja ajoittamalla isoimpien järvenselkien ylitykset heikoimman tuulen hetkiin. Pahinta ylitystä varten olin jo suunnitellut lossitekniikan käyttöä, jossa kajakin keula pidetään koko ajan tuuleen ja vasten aaltoja, mutta jossa pieni sivuasento siirtää kajakkia haluttuun suuntaan. Tätä en kuitenkaan tarvinnut, sillä sääennusteessa huomasin aamulla parin tunnin aikaikkunan heikommalle tuulelle ja sain ajoitettua itseni aukon reunalle juuri oikeaan aikaan. Tuuli jopa tyyntyi ennustetta enemmän ja ylitin eniten pelkäämäni Inarinjärven selän täysin tyynessä säässä! Päästyäni ylityksen jälkeen rantaan ajattelin ikuistaa tyynen järvenpinnan, mutta täsmälleen sillä hetkellä tuuli virisi ja voimistui taas kovaksi. Ajoitukseni oli täydellinen.

Kartta vai GPS – molempia tarvitaan erämaassa

Sää- ja erityisesti tuuliennusteiden seuranta on melontavaelluksella tärkeää. Tämän ja yleisen turvallisuuden takia muutenkin, mukanani oli kännykän kuuluvuusaukkoja paikkaamassa Garminin Inreach GPS, jolla pystyy myös hakemaan päivittäiset sääennusteet sekä lähettämään tarvittaessa hätäviestin. Onneksi tälläkään kertaa en itse tarvinnut painaa laitteen SOS-nappulaa, mutta aiemmilla vaelluksilla hätäviestejä on tarvittu jo useamman kerran. Ilman satelliittipohjaista hätälähetintä mukana, retkeily erämaassa on kuin lappilainen versio venäläisestä ruletista.

Itse koen suunnistamisen vesistöillä helpoksi ja niin oli tälläkin kertaa. Huolimatta mukanani olleista kolmesta GPS:stä, suunnistin päivät vain ja ainoastaan paperikartan avulla ottaen pari kertaa kompassisuuntaa isoilla järvenselillä, joissa ei vastaranta erottunut riittävän hyvin. Kartan avulla suunnistaessa tilannetietoisuus säilyy koko ajan parempana kuin pieneltä GPS:n ruudulta sijaintiaan tihrustellen.

Vätsärin vedet ovat uskomattoman kivisiä ja kirkkaan veden ansiosta pohjan kivet olivat näkyvillä hyvin usein. Karua mutta kaunista. Maastoltaan Vätsäri on mäntyvaltaista kumpareista kanervikkoa ja kivikkoa. Keloutuneita harmaita mäntyjä on paljon. Avotuntureihin tottuneelle lapinkävijälle tämä oli aivan erilainen Lapin kokemus. Mutta hieno sellainen.

Rentoa retkeilyä

Itse arvostan rentoa retkeilyä ja pidin päivämatkat sellaisina, että leirielämällekin jäi aikaa. Minne tahansa rantauduinkin illansuussa leiripaikkaa etsimään, löysin helpolla paikan teltalle ja usein nuotiopaikkakin oli lähistöllä jo valmiiksi rakennettuna aiempien retkeilijöiden tekemänä. Sen enempää ei sivilisaatiosta sitten ollutkaan havaintoja päiväkausiin. Leiripaikan rakentaminen, ruoan valmistaminen sekä ihan vain makoilu aukinaisessa teltassa kirjaa lukien ja maisemia ihaillen ovat sitä parasta retkeilyä. Kaikki ilman kiirettä tai tarvetta tarkistaa tuoreimpia some-päivityksiä.

Leirin pystytyksen jälkeen keräsin pudonneita oksia nuotioon ja auringon laskiessa horisonttiin istuin nuotion ääreen nauttien elävästä tulesta ja taivaan täyttävistä revontulista lähes joka ilta.

Nuotion tekeminen Vätsärin erämaassa on helppoa. Metsähallituksen luvalla nuotion voi tehdä maapuista, joita Vätsärissä riittää. Keloontuneet oksat palavat kosteinakin hyvin ja sytykkeeksi kelpaavia kuivia männyn alaoksia on maassa paljon mäntyjen alla. Jokainen nuotio reissuni aikana syttyi ensimmäisellä tulitikulla. Tulen käsittelyssä Vätsärissä olin kuitenkin äärimmäisen tarkkana, sillä maasto oli kuivaa ja samaan aikaan Lapin alueen palokunnat taistelivat Inarinjärven useiden maastopalojen kanssa. En aikonut olla syypää seuraavaan metsäpaloon.

Säilyttääkseni retken rentona pidin yhden päivän vapaata melomisesta ja nautin leirielämästä päivän verran. Tutustuin jalkaisin lähiseudun keloja täynnä oleviin harjumaisemiin, luin kirjaa ja valmistin tavallista paremman aterian päivän kohokohdaksi. Kajakin ruhtinaalliset kuljetusmahdollisuudet (ainakin rinkkaan verrattuna) ja jääkaappia muistuttaneet lämpötilat mahdollistivat jopa tuoreruoan ottamisen mukaan reissuun.

Melontavaelluksella Vätsärissä voi herkutella

Itselläni tämä tuoreen ruoan mahdollistama juhla-ateria tarkoitti nuotiolla grillattua pihviä juustoisten juuresten kera, jälkiruoaksi lämmitettyä leipäjuustoa kerman ja lakkahillon kanssa sekä ruokajuomana Riojan alueen punaviiniä. Juhla-ateriaa lukuunottamatta luotin pääsääntöisesti perinteisempiin kuivattuun jauhelihaan ja kanaan perustuviin vaellusruokiin. Valmiiden patapussien avulla kuivatusta jauhelihasta ja kanasta saa maittavan ja täyttävän aterian. Perinteinen pataruokaherkkuni on tex-mex pata cheddar-juuston ja tortillojen kera. Tällä kertaa mukanani oli jopa salsaa tortillojen mausteeksi. Liikuttaessa kajakilla Vätsärin erämaassa melkein kaikki ruoka on mahdollista!

Inarinjärven ja muiden Vätsärin alueen järvien vesi on uskomattoman kirkasta ja join sitä suoraan suodattamatta tai keittämättä. Kajakin kannella minulla oli vain tyhjä juomapullo, johon sipaisin vettä viereltäni aina janon tullessa. Vesien maku oli erinomainen.

Kuuvan kanava

Kaikki kuitenkin päättyy ajallaan ja niin tämäkin vaellus kajakilla Vätsärin erämaassa. Viimeisenä päivänä kävin vielä ennen rantautumista melomassa n. 200-300 metriä pitkässä Kuuvan kanavassa, jonka Matti Kuuva -niminen yksityishenkilö on pelkkä lapio työkalunaan kaivanut 1900-luvun alussa lyhentämään omia soutumatkojaan. Uskomaton työnäyte erämaan keskellä!

Tein reissustani myös videokoosteen ”Kajakilla Vätsärin erämaassa” ja se on katsottavissa Youtubessa osoitteessa https://www.youtube.com/watch?v=xrZ6GVSeWAU&t=112s

Jos kiinnostuit melontavaelluksesta kokeneen oppaan johdolla, käy kurkkaamassa Retkinurkan Vätsärin melontareissuja syksyllä 2025. Hintaan sisältyy retkikajakki, aukkopeite, mela ja kelluntaliivi. Isojen järvenselkien ja kapeiden virtapaikkojen takia osallistujilta edellytetään kohtalaista melontakokemusta.